Tämä teksti on alunperin julkaistu Opeblogissa 14.3.2012.

Sara Sintoselta on juuri tullut uusi mediakasvatuksen aihepiiriin kuuluva kirja: Susitunti – kohti digitaalista lukutaitoa. Kerron heti, että sain kirjan käsiini kustantajalta ystävällisin toivein, että tässä blogissa siitä voisin kirjoittaa (lehdistötiedote veikkaukseni mukaan tämä Mediakasvatus.fi-sivuilla julkaistu). Olen ollut myös Sara Sintosen mediakasvatuksen kurssilla Helsingin yliopistolla. Silti en nyt tunnusta juurikaan leipäpappina tässä puhuvani, vaan ihan tosissaan joka sivulta olen saanut monta innostusta ja kirjaa on ihan pakko lukea kynän kanssa, päänsisäinen dialogi pörhältää kiitoon.

Sintonen puhuu osallisuuden ajasta ja digitaalisesta kulttuurista. Meillä on meneillään Kari A. Hintikan ja Tuija Aallon kanssa Vertaisaika -kirjaprojekti. Osallisuuden aika on kiehtovan lähellä ja nyt tähän nostamani erottelu osallistuminen – osallisuus Sintosen kirjasta ja osallistaminen – mahdollistaminen Nettikansan fasilitaattori Antti Poikolalta asettuvat rinnatusten sen kanssa, mitä olemme vertaisajan merkityksellisinä käänteinä hahmotelleet (liikkeessä oleva miellekartta).

Susitunti-kirjassa Sintonen argumentoi osallistuminen ja osallisuus -termien merkittävästä erosta. Nämä pari lausetta ovat todella puhuttelevia jokaiselle opettajalle, jokaiselle mediakasvattajalle ja jokaiselle nettifasilitaattorille:

"Osallisuuden kulttuurin yhteydessä osallistuminen ja osallisuus tarkoittavat merkittävällä tavalla eri asioita. Osallistuminen tarkoittaa mukanaoloa tilanteessa, joka on usein toisten ihmisten järjestämä ja johon ei itse ole juurikaan vaikuttanut millään tavalla. Osallisuus taas tarkoittaa sitä, että on itse sitoutunut toimintaan, halukas vaikuttamaan asioiden kulkuun sekä ottamaan vastuuta myös seurauksista. Osallisuus tarkoittaa omaa kokemusta asioihin vaikuttamisesta sekä tästä kokemuksesta juontuvaa sitoutumista."

Jos nettiin avataan kommunikaatiotila, onko se todella kommunikaatioon eli yhteiseksi tekemiseen johdattava? Usein kyse on tilaisuuden järjestäjän valmiiksi paaluttamasta paikasta, jossa Roland Barthes'n termein kyse on tekstistä pienellä teellä. Valmiiksi kirjoitettu ja suljettu. Valmiiksileikitty.

Onko yhteiskunnan rattaiden ja verkkojen ulkolaidalla oleva ihminen syrjäytynyt vai syrjäytetty? Kuka on toimija, kuka toiminnan kohde? Tästä näkökulmasta AVO2-hankkeen kirjoitustyön aikana Nettikansa-osahankkeen pääarkkitehti Antti Poikola herätti hankeklangin hurmasta meitä kirjoittajia: on ihan eri asia puhua osallistamisesta ja mahdollistamisesta.

Nettikansan ensimmäinen nettitunniste oli mahdollista.fi, nettiajan kansalaisyhteiskunta. Nettikansan viimemmäisessä tapahtumassa Uunisaaressa Ossi Kuittinen Sirtrasta kyseenalaisti kansalais-käsitteen: Miksi puhumme kansalaisista? Miksi emme puhu ihmisistä? Tämä kysymys palautuu Sintosen osallistuminen ja osallisuus erotteluun. Kansalainen osallistuu, ihminen on osallinen.

Luen kirjaa Ingrid Bens: Facilitating to Lead!

Lukemisen aikana olen herännyt miettimään mm. näitä:

• Tärkeä kysymys: vastuu. Kuka vastaa asioista. Vallan ja vastuun suhde. Vastuu tuloksista.
• Miten tunnistetaan ihmisten osaaminen ja kyvyt?
• Vapaaehtoisuus verkostojen syntymisessä. Kuka on työkaverisi?
• Miten ihmisten elämä on yleensäkin muuttunut:
• 50-luvulla nine-to-five (tai 8sta 4ään), elämä oli vielä hirarkisesti järjestynyt ja ihmisten ajankäyttö palkkatyömaailmassa selkeissä palasissa.
• Nyt yhä enemmän työstä on projektiluontoista ja organisaatioiden välistä.
• Miten sukupolvien väliset erot vaikuttavat?

Vertaisaika - Kirjaprojektin Esittely by Aalto Hintikka Rongas

(download)

Click here to download:

01 Vertaisaika -kirjaprojektin esittely.mp3 (6.95 MB)

Vertaisaika - nettiajan yhteistyöopas alkaa hahmottua oheisen rungon mukaisesti. Kuuntele sisällysluettelon esittely (15 minuuttia), tutustu aiheeseen liittyvään käsitekarttaan ja kerro, mitä siitä puuttuu. 

Ajatuksenamme on tavata netissä Google-hangoutissa torstai-iltapäivisin klo 14 - ota siis meidät tekijät Google Plus -piireihisi, ja liity mukaan. 

1. Orientaatioluku

Internetin nykymahdollisuudet sekä sosiaalinen media
Chris Anderson: Freeconomics eli ilmaistalous
Miksi ihmiset osallistuvat ‘ilmaiseksi’
Yhteistyö verkossa  - lyhyt historia

2. Minustako talkoistaja?

Mitä nettitalkoistus on
Kuka voi talkoistaa?
Crowdsourcingin yleisimpiä muotoja
Miten crowdsourcing sopii edustamalleni toimijalle ja toimialalle?
Verkostojen kolme perustyyppiä
FLIRT-malli

3. Crowdsourcing eli joukkouttaminen ja talkoistaminen - luottamuksen luominen

Käytännön kokemuksia crowdsourcingista

4. Nettikoordinointi- ja fasilitointi

Verkoston jäsenten rooleja - case Sometu
Case TekesOPPY

5. Avoin vertaistoiminta

Itseorganisoitumisen helppous ja työläys

6. Toimintaympäristö

Mitä sanoo laki
Talkoistamiseen soveltuvat ympäristöt / alustat
Työkalut
Verkostot

7. Näkymiä

Miten kirjoitetaan myyvä tietokirja? Tässä Malcolm Gladwellin bestseller-kaava paljastettuna. Millainen kirja Vertaisajasta tulisi sitä noudattamalla?

1. Kirja muodostuu löyhästi yhteen liittyvistä esseistä
2. Kutakin kappaletta kantaa yksi idea.
3. Väritä ajatukset tarinoilla oikeista ihmisistä.
4. Tukeudu auktoriteetttiin (hommaa proffa).
5. Kuvita väittämiäsi surullisilla tarinoilla.
6. Nimeä ilmiöitä omin sanoin.
7. Älä juutu tosiasioihin, keskity kertomaan hyvä tarina.
8. Älä yritä tuoda esiin pelkästään uutta. Vanhatkin tutkimukset voi uudelleenlämmittää.

(John Graham-Cumming)

Rakennetaanko menestyskaavaa noudattavan kirjan synopsis tähän kommenttiketjuun?

Tässä miellekartassa hieman pohjamateriaalia.

Nopea selvitys Facebookissa jaetuista hallitusohjelmaan liittyvistä teksteistä antaisi ymmärtää, että Facebookissa pääsee jakoon, jos kirjoittaa helpot jakonapit tarjoavalla blogialustalla ja otsikoi räväkästi.

Pyysin Vertaisaika-sivun seuraajia ottamaan ruutukaappauksen Facebookin haulla "hallitusohj" saamastaan tuloksesta. Tuloksessa (kuvat ohessa) on sekä valtamedian nettijuttuja (Yle, Talouselämä, IS ja IL) että blogikirjoituksia. Kommenttien ja FB-jakojen määrä artikkeleissa on tämän jutun kirjoitushetken (tiistai klo 23) tilanne. 

Otokseen päätyi useampi Uuden Suomen blogialustalla julkaistu teksti.  

• Jussi Suutarla, Hallitusohjelma on kommunistinen kyhäelmä 17 kommenttia, 330 FB-jakoa.
• Terhi Koulumies, Kommentteja hallitusohjelmaan? 46 kommenttia, 61 FB-jakoa
• Osmo Soinivaara: Poimintoja hallitusohjelmasta 45 kommenttia, 56 FB-jakoa
• Jussi Saramo, Hallitusohjelman hyvät ja huonot puolet 33 kommenttia, 54 FB-jakoa

Myös muutama muu blogimerkintä osui haaviin.

• Petteri Järvinen, Hallitusohjelma vahvistaa pakkoruotsia ja tuo ruuhkamaksun? 11 kommenttia, ei FB-jakotietoa
  

• Jussi Ahokas ja Lauri Holappa, Talouspuhetta hallitusohjelmasta, ei kommentteja, ei FB-jakotietoa 

• Kim Viljanen, Hallitusohjelma digitaalisen luovuuden näkökulmasta, ei kommentteja, ei FB-jakotietoa 

• Anna Kontula, Hallitusohjelmasta, 31 kommenttia, ei FB-jakotietoa 

• Anne Rongas, Poimintoja hallitusohjelman koulutuspoliittisesta osasta, 2 kommenttia,  ei FB-jakoja

Lehdet herkuttelivat otsikoilla.   

• Talouselämä, Olli Ainola, Leniniläinen talousohjelma vie kokoomukselta hampaat suusta 43 kommenttia, 1111 FB-jakoa
• Aamulehti.fi Kristilliset runnoi hallitusohjelmaan aborttipykälän, vaikeasti laskettava määrä kommentteja, 320 FB-jakoa

Iltasanomat lainasi räväkimpiä jakoon itselleen ja osoitti, että toisen lehden luomasta puheenaiheesta syntyy hyvin keskustelua

• Iltasanomat.fi: AL: Kristilliset runnoi aborttipykälän hallitusohjelmaan  123 kommenttia, 499 FB-jakoa ja Talouselämä: Hallitusohjelma kuin Leninin kynästä 89 kommenttia, 201 FB-jakoa.

Yleltä hakutulokseen osui sekä jaetut mobiiliversio että normisähke, jälkimmäisessä vaikeasti laskettava määrä kommentteja ja 147 FB-jakoa. Otoksen jaetuin teksti oli Iltasanomien uutinen, joka koski samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeutta. Kommenttien määrä ei uutisen kontekstista käy ilmi, mutta artikkelia suositteli 6 000 Facebook-käyttäjää. 

Summa summarum: jos haluat juttusi jakoon, otsikoi vetävästi, kirjoita kiinnostavasta aiheesta ja huolehdi että artikkelissasi on helpot jakonapit. Mitä (muita?) johtopäätöksiä te vetäisitte tästä pienestä katsauksesta?

(download)

Click here to download:

Rvkk_otsikko_ja_helppo_jakonap.zip (259 KB)

http://bambuser.com/channel/somestage/broadcast/1728494

(esitys alkaa ajassa 25 minuuttia)

Sometime2011 -tapahtuman keynote-esityksen muistiinpanot

Ihminen

• Ihmiskäsityksemme vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme ihmisten kanssa netissä voitavan tehdä ja siihen, mitä ajattelemme tarvittavan ihmisten yhteistoiminnan johtamiseen. Luotetaanko itseorganisoituvaan parviälyyn, vai linjataanko voimakkaasti toiminnan suuntaa.
• Ihmiskuvamme vaikuttaa siihen, uskommeko ihmisen voivan muokata kohtaloaan; vaikuttaa toimintaympäristöönsä. Vai olemmeko esim. tekniikan käyttöönoton suhteen deterministejä ja fatalisteja.

Yhteys

• Yhteyksien katkaiseminen on ihmisoikeuksien vastainen teko. Tuore YK:n raportti toteaa internetin kasvaneen ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta olennaiseksi. Valtioiden on taattava kansalaisilleen pääsy netin sisältöihin ja pääsy netin infrastruktuuriin.
• Kun organisaatiot linjaavat suhtautumisensa sosiaaliseen mediaan, se tarkoittaa sen miettimistä, millaisia yhteyksiä rohkaistaan.
• Serendipiteetti - Enemmän yhteyksiä, enemmän onnekkaita sattumia, sattumahdollisuuksia (Matti Copelandin ehdottama uudissana)
• Ideoiden, palvelujen, tuotteiden, brändien, tiedon leviämisessä vertaisten yhteydet toisiinsa, suosittelu

Status

• Maailmalla on tiettävästi tehty väkivallantekoja sen seurauksena, että miehensä jättänyt nainen on vaihtanut parisuhdestatustietoa Facebookissa
• Kun Facebook lanseerasi Uutiset vuonna 2006, sitä vastustettiin voimakkaasti. Nyt uutisvirta on useimpien mielestä oivallinen ominaisuus. Ainakin se koukuttaa
• Jaron Lanier, määrämuoto haitaksi, ”You’re not a gadget”. Lanier kehottaa taistelemaa määrämuotoisia What’s on Your Mind-laatikoita vastaan tuottamalla uniikkimuotoisempaa sisältöä

Avoin

• Valtioneuvoston periaatepäätös avoimesta datasta
• Vuotosivustot auttavat vastahakoiset organisaatiot avoimiksi
• Toimintaympäristö pakottaa organisaatiot avoimemmiksi

Data

• Sosiaaliset verkostopalvelut aggregoivat käyttäjien dataa, jalostavat sitä ja myyvät tietoa mainostajille. Myös meidän itsemme pitäisi voida koota, yhdistellä ja edelleen luovuttaa omaa asiakkuustietoamme koneluettavassa muodossa tiedontuottajalta toiselle.
• Brittihallinto on tänä keväänä lanseerannut juuri tähän tähtäävän My Data – hankkeen. Ajatuksena on että asiakkaan on saatava teleoperaattoriltaan oma käyttödatansa jotta hän voi sen perusteella vertailla, minkä operaattorin  asiakkaana juuri hänen on edullisinta olla. (Better Choices: Better Deals)
• Datakansalainen
• Euroopan komission kuluttaja komissaari Meglena Kuneva sanoi 2009 ”Data is the new oil”.
• Personal data - Maailman talousfoorumin katsaus.
• Kun kaikki tiedonkulku on digitaalista, kaikkea tietoa voidaan yhdistellä – kiinnostavia kysymyksiä päättäjille tulee siitä, miten tietojen siirtelyä ja käyttöä säännellään globaalissa verkostoissa.
• Sääntely: Tiesitkö, että Facebookin käyttöehdoissa on erikoispykälä saksalaisille?
• Tuoreimpana DATA-kontroversiona Facebookin kuvatägäys, kasvojentunnistus, ollaanko siinä jo laittoman henkilötiedon julkaisemisen kanssa tekemisissä?

Identiteetti

• Onko kaikilla suomalaisilla tänä päivänä henkistä liikkumatilaa esiintyä oman ammattikuntansa edustajana netissä?
• Verkkominän ilmentymät ovat määrämuotoisia ja siksi helposti vertailtavissa. Sosiaalisen median myötä on syntynyt massiivinen mainemittauksen liiketoiminta.
• Henkilöbrändin  nettinäkyvyys, suosio, on tietysti aivan eri asia kuin todellinen vaikutusvalta.

Maine

• Maine on se kuva henkilöstä tai organisaatiosta, joka sen lähipiirillä tai asiakkailla kokemukseen perustuen on.
• Mainetta ei voi luoda annetuilla lupauksillla, vaan vasta lupausten lunastamisella. Maine ansaitaan teoilla, sanovat aiheesta monta  kirjaa kirjoittaneet Pekka Aula ja Jouni Heinonen.
• Hyvämaineinen henkilö tai organisaatio voi luottaa siihen, että jos tulee paha paikka, on mahdollisuus korjata virheensä ja jatkaa (suhdetta). Jos ei ole minkäänlaista luottamuspääomaa, on suhde hataralla pohjalla.
• Yksi konkreettinen esimerkki siitä, mitä hyvä maine voi tuoda tullessaan, on asteittainen vaikutuspiirin laajentuminen.  Kun verkostoissa tiedetään, millaisia asioita seuraat ja mistä olet kiinnostunut, sinut saatetaan kutsua mukaan sellaiseen keskusteluun jota et olisi itse huomannut. Pingaaminen on tuttua jo muinaisesta irkistä ja rutiinia muissakin sosiaalisissa verkostopalveluissa.

Ajoitus

• Ajoitus ratkaisee tuotteiden ja palvelujen menestymisen. Esimerkiksi media-alalla Sanoma on osoittanut edelläkävijyyttä  - Nyt-liite lanseerasi vuonna 2002 nettipäiväkirjat, mutta ei niistä monikaan silloin innostunut. Sanomilla tehtiin 90-luvun lopussa Webortaaseja, mutta niille ei ollut vielä maksajia kun mainostajat eivät olleet siirtyneet verkkoon.
• Digitaalisen maailman edelläkävijän on osattava säädellä omaa innostumistaan, ettei käy niin, että on polttanut loppuun oman innostuksensa ja siinä vaiheessa, kun valtavirta, myöhäiset omaksujat innostuvat netin mahdollisuuksista.
• Pitkän hännän takia verkkosisältöjen tuottamistakin voi pitää investointina. Kirjoitan jotain blogiin tänään ja kolmen vuoden kuluttua voi tulla tilanne että se on tosi arvokas linkki ja tuo jonkun odottamattoman hyödyn, tai kontaktin.

Luottamus

• Hyvämaineisilta verkkopalveluilta odotamme, että noudattavat lakeja. Ovatko lait ajan tasalla, ja voidaanko ne pitää sellaisina, tuo mukaan luottamuksen koko yhteiskuntajärjestelmään
• Case: Facebookin kasvojentunnistus – EU:n tietoturvayksikkö nyt tutkii
• Verkossa läpinäkyvyys on osoittautunut oivaksi keinoksi luoda luottamusta. Esimerkiksi Wikipedia-artikkelissa on keskustelusivu, jolla perustellaan artikkelin sisältöä, ja siellä on näkyvillä artikkelin muutoshistoria.
• WOT, Web of Trust, on tuote, joka valjastaa netin käyttäjien arviointivoiman verkkosivustojen maineen selvittämisessä. Suomalainen palvelu julkisti viime kuussa yhteistyösopimuksen Facebookin kanssa Facebookissa jaettujen linkkien tarkistamisesta.

Vertaisaika

• Crowdsourcing – joukkovoimalla talkoissa
• Nettifasilitointi – autettua yhteistyötä
• Avoin vertaistoiminta
• Järjestys ilmentää luottamuksen lisääntymistä ja keskusjohtoisuuden ja kontrollin vähenemistä

diat

assosiaatiot

data

https://docs.google.com/document/d/12DCfsAr6sjqcWNWHUn56d2sTWymQcb5-1Cv1D_6MA...

[View the story "Vertaisaika ja valta nettiverkostoissa" on Storify]

Vili Lehdonvirta tutkijakollegoineen kirjoitti artikkelin Engaging Social Medias: Case Mobile Crowdsourcing (pdf). Tämä on referaatti siitä. 

Artikkeli tuo joukkoistamisen mobiiliin kontekstiin. Se ehdottaa mobiilia talkoistamis-alustaa, joka käyttäisi hyväkseen vakiintuneita sosiaalisia verkostopalveluja mikrotehtävien teettämiseen. Lisäksi tutkijat ehdottavat teetetyn työn tulosten esittämistä geotagattynä julkisella karttapohjalla.

Osallistujien aktivoiminen on kriittinen menestystekijä. Tutkijat tarkastelevat kolmea eri lähestymistapaa osallistamisen kannustimiksi.

1) Pelillisyys
2) Sosiaalipsykologiset mallit
3) Taloudellinen palkitseminen

Artikkeli määrittelee crowdsourcingin perinteisesti työntekijän tai alihankkijan suorittamien työtehtävien teettämisen ulkoistukseksi suurelle internetpopulaatiolle (viisaille joukoille) avoimella kutsulla.

Esimerkiksi kaupungeissa ihmisillä on joukkoliikenteen käyttämisen ja yleensä jonottamisen ja odottelun vuoksi runsaasti pirstaleista hukka-aikaa, jonka he yleensä käyttävät merkityksettömin tavoin. Kirjoittajat uskovat, että mobiili joukkoistaminen hyödyttäisi kaikkia tarjoamalla mielekästä tekemistä joutoaikaan.

Mobiilin joukkouttamisen mahdollistavat kaikkialle levinneet älypuhelimet. Jo keksityt joukkoistamisalustat kuten Amazonin Mechanical Turk vaativat melko monimutkaisen työnkulun uuden tehtävän luomiseksi. Tutkijat esittävätkin mallia, joka hyödyntäisi kännykän parhaita ominaisuuksia ja sosiaalisten verkostopalvelujen kattavuutta. Verkostopalveluissa on jo olemassa jakamisen ja osallistumisen kulttuuri, ja laajat käyttäjäpiirit.

Mobiilisovelluksia tehtävien luomiseen on jo olemassa. Tehtävät voidaan jakaa tavoitelluille työn tekijöille, vapaaehtoisille osallistujille, eri alustojen kautta (Twitter, Facebook, Mixi jne. sekä sähköposti). Edelleen tulokset voidaan visualisoida esitettäväksi Ushahidin kaltaisilla sosiaalisilla karttatyökaluilla tai Sekai Cameran kaltaisilla lisätyn todellisuuden sovelluksilla.

UbiAsk hajauttaa työsuosritteiden teettämisen

Netin käyttäjien osallistaminen on talkoistajalle merkittävä haaste. Artikkelin kirjoittajien osallistamisen tutkimisen välineenä toimii heidän kehittämänsä UbiAsk-järjestelmän prototyyppi. Käyttäjätutkimukseen värvätyt käyttäjät voivat nopeasti luoda, jaella, suorittaa ja jakaa työnsä tulokset sosiaalisessa mediassa. UbiAsk-järjestelmän välityspalvelin hoitaa liikenteen niin että tehtävät löytävät tekijänsä ja työn tulokset löytävät paikkansa kartalla. UbiAskin avulla hajautetaan siis myös suoritteiden luominen, mikä on merkittävä ero verrattuna olemassaoleviin ratkaisuihin, joissa useimmiten talkootyön teettää yksi taho, organisaatio tai yksilö.

Osallistumisen kannustimet

Tarkoituksenmukaisten motivaatiomekanismien suunnittelu on olennainen osa osallistamista. Artikkeli käy läpi kolme pää-lähestymistapaa: pelillisyyteen perustuvat, sosiaaliset ja taloudelliset kannustimet.

On vaikea suunnitella juuri sopivan helppo/vaikea peli, joka pitäisi talkootyön tekijän mielenkiintoa yllä. Mittareina koukuttavuuteen on pidetty pelin käyttöuseutta ja käyttöaikaa. ESP-peli on lajityyppinsä tunnetuin esimerkki.  Sen tarkoituksena on tuottaa metadataa kuviin.

Sosiaaliset kannustimet ovat laajalti käytössä verkossa. Mainitaan sosiaalinen fasilitointiefekti ja työstä luistelu (loafing). Lääkkeinä edellisen lisäämiseen ja jälkimmäisen välttämiseen: yksilöiden panos kokonaisuuteen tulisi käydä hyvin selväksi, yksilöiden tulee olla tietoisia että muut voivat arvioida helposti heidän panostaan, ja jokaisen osallistujan työn yksilöllistä merkitystä tulisi korostaa.

Taloudelliset kannustimet voivat olla joko rahapalkkio työsuoritteista, tai muu tekijän arvokkaana pitämä palkkio. Tutkimusten mukaan rahapalkkion  tarjoaminen lisää työn joutuisaa loppuunsaattamista, mutta ongelmaksi voi koitua laadunvalvonta: rahapalkkion maksimoija ei ole välttämättä kiinnostunut työn laadusta, ja saattaa jopa alkaa etsiä keinoja petkuttaa nostaakseen palkkiotaan.

UbiAsk yhdisti joukon ulkomaisia matkustajia ja paikallisia asiantuntioita (tavallisia ihmisiä). Palkitsemismetodoksi paikallisille eksperteille tehtiin paikkatietoon perustuva mobiilipeli. Kartta oli jaettu kahdeksankulmioihin, joiden hallinta oli mahdollista saavuttaa suorittamalla eniten alueella luotuja tehtäviä. 50 koekäyttäjän motivaatiota tutkittiin soveltamalla edellä mainittuja kannustimia eri ryhmiin. Artikkelissa luvattiin esitellä tammi-helmikuussa tehdyn tutkimuksen tulokset maaliskuisessa konferenssissa Intian Hyderabadissa.